extremematkailua

Tänään teimme todellista pikasupertehokasta matkailua. Klo 7, 35 lähti lento Köpenhaminaan ollen perillä vartin yli 8. paikallista aikaa. Nopea vaihto Kastrupissa Malmöhön menevään junaan ja Svågertorpin asemalle. Junamatka kesti Tanskasta Ruotsiin alle 10 min. Meillä oli treffit ruotsalaisen kasvattajan kanssa siellä aseman kahviossa ja teimme kaupat koirasta tunnissa ja klo 10.30 takaisin Kastrupiin ja klo 12.30 lennolla takaisin Helsinkiin, jonne laskeuduimme 14,50. Aika tehokasta eikö? Toimme erälle tutulle sieltä cockerin pennun ja aikas ihanan vielä. Pentu (Hills And Fields Angel) on yhdistelmästä Sam x Stawaskogens Celine. Todella reipas pikkuipana, joka Kastrupissa ulkoillessa oli sitä mieltä, että tätähän mä olen tehnyt aina: ulkoillut lentoasemalla. Koko lentomatkan se makasi ketarat oikosenaan laukussaan ja veti unta pipoon. Arvatkaas vain nousiko pentukuume huippuunsa? Tässä vilaus Sallista (kamerasta loppui patterit, joten kunnollista kuvaa ei ole):

kaikenlaista

Jep, jep... Todellista viihdyttämistä ainakin Tarkun mielestä tämä koesuoritus viime viikonloppuna. Se päättyi siihen, että se lähti kokonaan käsistä... Me olimme menneet varmaan 50 minuuttia ja ajattelin, että nyt menee taas hyvin... kunnes kaikki repesi käsistä kerta heitolla. Tarkku ajoi sellaisen rapulammikon rajasta fasaanikukon ensin sinne lammen puolelle jään päälle (kyllä oli jäässä) ja siitä sitten pellon puolelle ja se ammuttiin. Paukusta noutoon ja lintu jäi juoksijaksi, joten sitä jäljittämään. Aikansa jäljitti ja hukkasi jäljen, mutta löysipäs sievän kanan siitä matkan varrelta ja joi sen ylös (oli varmasti kuumentunut siitä juoksijan perässä menemistestä) ja lähti perään. Juoksi linnun perässä peltoaukean yli metsään ja ajoi sen uudelleen matkaan ja juoksi kiinni. Sai kiinni ja lähti tuomaan sitä ohjaajalle ja matkaa oli 200 metriä. Päätti puolessa välissä, että pääsee kovempaa ilman lintua ja jätti sen sinne, josta kävi sitten erikseen sen uudelleen noutamassa. Tässä vaiheessa ohjaaja nosti lakkia ja totesi, että eiköhän tämä ollut meidän osalta tässä.... Siis varmasti kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet.... Siinä vaiheessa ei naurattanut yhtään. Sen siitä saa, kun päättää, että koira jää eläkkeelle metsästyshommista ja se saa tehdä juuri niin kuin haluaa ja sitten eläkepäätös perutaan omistajien toimesta.

Olin tänään Cockeripäivillä, jotka olivat tapansa mukaan oikein mukavat ja varsinkin Juha Kareksen esitys oli minusta kiinnostava. Cockeripäivät päättivät minun tämän vuoden eri kinkeireissä juoksemisen, nyt keskitytään perheeseen ja joulun odotukseen.  Akut tuntuvat tarvitsevan kunnon latauksen. Mieluiten sitä lähtisi jonnekin lämpimään pariksi viikoksi ihan vaan vaikka vaan makaamaan rannalla, mutta se ei oikein juuri nyt ole mahdollista. 

Naakkuli

Se oli sitten vissiinkin aika lyhyeksi jäävä, se Nanan TOKO-ura... Se on nyt jonkin aikaa pissaillut sisälle välillä ja syönyt yhden antibioottikuurin virtsarakontulehdukseen. Eilen olimme aamupäivästä tässä muutaman kilometerin päässä metsälenkillä ja lähdimme ylittämään hakkuuaukeaa, joka osoittautui olevan todella kinkkinen kulkea. Yhtäkkiä takaa päin alkaa kuulumaan kimeää haukkumista: Nana on jäännyt jonnekin. Palaamme kovaa kyytiä takaisin päin ja siellä vanha rouva on risukasassa jumissa. Nostan koiran pois ja jatkamme matkaa. Illalla Juha on päästämässa koiria ulos ja Nana ei meinaa istua ollenkaan. Juha painaa sen istumaan ja saman tien koira ulahtaa kivusta. Tutkimusten jälkeen sillä sitten todetaan välilevyn pullistuma, kolme viikkoa lepoa.

Miten tämä sitten liittyy tokoon, no siellähän on joka luokassa se hyppy... ja en minä vanhaa koiraa halua kiusata, jos sillä on selkä kipeä. Mahtaa olla vaikeaa pitää sitä niin, että ei kovasti rasittaisi selkäänsä. Varsinkin kun on muita koiria, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa...

Josta pääsemme krooniseen harrastuskoiran puutteeseen taas... Toki taas lauantaina viihdytämme Tarkun kanssa itseämme menemällä metsästyskokeisiin, mutta haluan kotiin oman sellaisen koiran, pelkkä "lainakoira" ei riitä, vaikka oma sekin on. Toki Annin kanssa voi tehdä paljon asioita ja aktiivisesti tehdäänkin. Mutta uusi koira on ollut aktiivisesti hakusessa siitä lähtien, kun Anni todettiin tyhjäksi. Kontakteja on luotu ja tehty alustavia kyselyitä. Saas nähdä tuleeko meille pieni duunari ensi talvena. En usko, ennen kuin se on kotona... tuntien minun ja Ninan karman koira-asioissa. Meillä kun tuntuu nämä asiat menevän aina jonnekin ihan muualle, kuin putkeen.

kotiäiti-look läks..

Haa, selkeää radikaaliutta ilmassa: kävin torstaina kampaajalla tukasta lähti 20 cm pois. Ajattelin, että jos on ollut yli 10 vuotta pitkätukkainen, niin vaihtelu voisi virkistää. Aloin olemaan kyllästynyt harmaaseen kotiäitiilmeeseeni, mikä ei oikein sopinut työnkuvaankaan, jossa pitää olle huoliteltu. Pidän todella paljon leikkauksesta. Kiitos vaan vakikampaajalleni Helenalle. Saas nähdä näkyykö tuore radikaalius muussakin elämässä .

Palaan vielä viikonloppuun: ajatella, että osallistuneista cockereista 80% haku oli hyvää ja 20% kohtalaista. Selkeä parannus edelliseen vuoteen.No vain viisi cockeria oli uskaltautunut paikan päälle, mutta kuitenkin. Tässä muuten voittajan arvostelu:

Haku: hyvä, vauhdikas, itsenäinen 3 (x5) 15
Ylösajokyky: hyvä, hyvin ennakoitavissa 3 (x3) 9
Löytökyky: hyvä, helppo maasto, määrä 1 kpl 3 (x5) 15
Nouto ja luovutus: kohtalainen, vaatii ohjausta 1 krt 3 (x5) 15
Vesityöskentely: hyvä, avovedessä 3 (x4) 12
Tottelevaisuus ja yhteistoiminta: kohtalainen, itsenäistä, täyttää annetut tehtävät 3 (x4) 12
Kokonaisvaikutus: käyttökelpoinen metsästyskoira, vaatii vielä koulutusta 3 (x4) 12
Yhteensä 87 pistettä ja NUO2
Lisätietoja: Ylösajossa meni hieman perään, mutta oli kuitenkin hallinnassa. Aikaisemmin ammutun linnun koira löysi oma-alotteisesti. Kehotusten jälkeen ohjaajan ulottuville.

Olin ollut siinä käsityksessä, että se oli pysähtynyt ylösajoon, mutta ei se ollutkaan ihan niin. Joka tapauksessa on hieno arvostelu mielestäni.

Tico (L. Deagol) kävi lonkka kuvissa ja vielä emme tiedä virallista lonkkastatusta, mutta toinen lonkka ei ole terve. Tämä on tietysti ikävää, mutta eihän se ihan puun takaa tullut, kun sen täti ja eno on kummatkin huonolonkkaisia. Sanoin Aijalle, että kyllä hyvässä koirassa aina näköjään täytyy olla jotain vikaa. Mieluiten tietysti sellaista, mikä estää jalostuskäytön... plääh...Toivotaan nyt, että koira kestää sen. Onneksi se on aika kevytrakenteinen ja omistaja pitää sen hyvässä kunnossa koko ajan. No, Aijalle on tiedossa korvauskoira jossain vaiheessa...

 

Ajatuksia

Järkytys, että tämä väsymys ei mene ohi. Tuntuu taas siltä, että on naimisissa Finnairin kanssa. Tällä viikolla on lähes 60 tuntia töitä ja huomenna on toinen päivystysvuoro. Onneksi olen saanut neuvoteltua niin, ettei tarvitse mennä aamuvuoroihin. Jotka meillä siis alkavat klo 2-5 välillä. Illat riittävät minulle vallan mainoisti. Mukava työpaikkahan se on ja erittäin hyvä työnantaja, mutta nopeasti se muisti palautui työvuorojen suhteen...

Ajatuksia viikonlopusta siis: mielestäni meillä oli erittäin onnistunut viikonloppu. Ja onnistuimme kokeilussa Haastajan suhteen. Mielestäni juuri tuo malli on toimiva. Koiria olisi voinut tietysti olla enemmän ja tuomareitakin. Meillä jäi nimittäin useampikin koira pois finaalista, joka sinne olisi hyvin sopinut. Ja se mikä minua ilahdutti oli se, että mikäli tuomari oli sitä mieltä, että koira ei ole kypsä riistalle, niin hän ei päästänyt koiraa finaaliin. No, joka tapauksessa tämä oli erittäin mielekäs järjestää monessakin suhteessa. Koirien taso oli parempi kuin edellisenä vuotena. Porukka tuntui olevan tyytyväisiä ja päivän aikataulu meni hyvin. Tuomarilla oli alkuerässä max. 5 koiraa ja finaalissa 2 koiraa, joten koiraa kohti oli runsaasti aikaa.

Hienointa Haastajassa oli kuitenkin se, että Annin poika Piki voitti sen kirkkaasti. Pikihän oli jo pentulaatikossa suosikkini, eli jos se olisi ollut narttu, niin se olisi jäänyt kotiin. Olen niin tyytyväinen pentueen käyttöominaisuuksiin. Ajatella, että kahdella niistä on toinen palkinto metsästyskokeesta ja ne kuitenkin ovat vasta vuoden ikäisiä (ei siis vaikka 1,5 vuotiaita, jotka voivat olla lähes jo aikuisia). Hienoja koiria ovat.

Sunnuntain rotumestaruudessa Axa vei voiton ja toisena oli Joku. Eli ei mikään yllätys. Kolmas oli Axan tytär Tina ja neljäntenä oli Einari. Viides tuloksen saanut oli Tico (L. Deagol), joka sai mukavasti AVO2 tuloksen 86 pisteellä. Ticolle oli lauantaina käynyt hiukan huonosti Haastajan karsinnoissa. Se oli lähtenyt jäljittämään lehtokurppaa, ylösajon jälkeen, ja postui n 60 m päähän. Ei tehnyt peräänmenoa, koska pysähtyi ylösajoon, mutta kun käskettiin uudelleen hakuun, niin teki sitten piston. Tämä pudotti koiran jatkosta. No Ticolla onneksi on vielä aikaa käydä kokeissa. Omalta osaltamme rotumestaruuteen osallistuminen meni puihin juoksun takia...

 Jotta eivät Annilaiset lopu, niin Frodo oli minulla koko viikonlopun mukana. Hauska ja erittäin joviaali "pikku"heppu. Erittäin noutohaluinen, jota pääsimme testaamaan lämpimällä vasta-ammutulla linnulla. Alla kuva:

 

Menestystä

Aivan mielettömän raskas, mutta aivan mahtava viikonloppu on takana. Olen nyt niin väsynyt siitä, etten jaksa kuin hehkuttaa: Haastaja 2008 on Ladysplit's Dinodas eli "Piki" . Onnea omistajille hieno tulos: NUO2 87 pistettä.

Samoin Ladysplit's Deagol "Tico" takoi sunnuntaina rotumestaruudessa AVO2 86 pistettä. Erittäin hienoa sekin.

Lisää mietteitä viikonlopusta jonain muuna päivänä. Nyt täytyy mennä nukkumaan.

Kotimiehenä
Juha ja Anni ovat Siilinjärvellä metsäkanalintujahdissa ja me olemme Sonjan kanssa kotimiehinä tai no, kotinaisina. Anni on kuulemma kovasti nauttinut, kun on saanut painaa täysillä töitä. Linnut ovat olleet todella arkoja, eikä mikään ihme, kun lehti putoaa puusta. Ovat karkonneet liian kaukaa, jotta olisivat päässeet pudottamaan. Juha tosin sanoi, että ei sillä niin väliä. Ei hän niin saaliskiimainen ole. No, joka tapauksessa mukava tapa viettää syntymäpäivää.

Ai miten niin on lintu suussa?

Annihan on aina ollut jotenkin "pieni otteinen", eli kantaa kaikkea, mutta mieluiten kulmasta, siivestä tai jalasta. En ole mitenkään kovasti puuttunut siihen, koska ei me mihinkään kokeisiin olla menossa, kun ei päästä. Pääasia, että noutaa.

Sain pari hauskaa kuvaa sitä, kun kokeilimme maanantaisella linnulla lavastaa noutokuvia. Terveisiä vaan sinne, mistä kysymys kajahti: Miksi cockereista  riistakuvat ovat lintu/linnut maassa koiran edessä ei suussa? Intouduin sitten kuvaamaan Annia ja tulos on jokseenkin hauska sarja kuvia.

Erehdyin menemään harjoittelemaan noutoja tähän läheiselle hiekkakuopalle. Siellä on sellainen niityntapainen alue ja ajattelin, että sinne saa hyvin tehtyä hakuruudun. Enpä sitten katsonut kovin tarkkaa sitä niittyä tehdessäni sitä. Sitten rupesin ihmettelemään, että miten tuo koira on menossa pois hanskasta hyvää vauhtia... no rupesin katselmaan maastoa: siinä oli useamman hirven aivan tuoreet makuut ja aivan tuoreet kasat. Eläimet olivat varmaankin aivan juuri ennen meidän tuloa ottaneet hatkat. Ei mikään ihme, että koira alkoi käydä ylikierroksella niin vahvoilla hajuilla, ja minä vielä yritän pitää sen siinä alueella. No pysyihän se, mutta työskentelystä ei meinannut tulla mitään. Ei ole ensimmäinen kerta, kun en tarkkaile maastoa sillä silmällä, ennen kuin pistän koiran töihin. Olen joskus pistänyt koiran noutoon nokkospuskaan ja ensin ihmetellyt, että miksi se ei mene sinne vaikka haluaa mennä. Tai ihmetellyt, että miksi se ottaa damin suuhunsa ja pudottaa sen kerta kerran jälkeen... no kusiaspolullehan se oli pudonnut... Tietenkään kaikkea ei voi tositilanteissa ennakoida, mutta olisihan se syytä harjotella kuitenkin niin, että koiralla on mahdollisimman suuri onnistumisen mahdollisuus.

No se kuvasarja: Ai miten niin on lintu suussa? On se! Kyllä mä tän handlaan.

 

Mun paras koira

Taas on kasvattajan sydäntä lämmittänyt, kun pohjoisesta kuului viesti koirasta, että omistaja on todella tyytyväinen koiraansa. Koira on toiminut hyvin nuoresta iästään huolimatta, mikä on hienoa. Samalla se on niittänyt mainetta eksoottisena ilmestyksenä lintumailla. Siis mikä tää on? On moni kysynyt. Mikäs siinä, mukava ja sosiaalinen kaveri, joka kuitenkin on suhteellisen huomaamaton sisätiloissa.

 

Ajatuksia

Voiko olla masentunut olematta masentunut? Surffailin netissä ja päädyin sivulle, joka nimesi masennuksen oireita. Eli jos on niistä useampi, niin kärsii masennuksesta. No, mutta pahus, varmaan viisi sopi itseeni: väsymys, muistamattomuus, lievä arjen hallinan menetys, saamattomus ja tunne, että on liikaa tekemistä. No eipä ole tuntunut masentuneelta, tosin turhan kiireiseltä. Hyvällä fiiliksellä olen kuitenkin ollut ja jopa innostunut asioista. Diagnoosi: stressaantunut lienee oikea adjektiivi.

Mahtavaa olla taaperon äiti. Lapsi kehittyy hurjaa vauhtia, ymmärtää hirveästi puhetta. Sanoja löytyy äiti, isi, paija (vaippa), naaku (Nana) ja sielä. Luulin, että Anni on se ensimmäinen koiran nimi, mutta niin se Naakku vei voiton. Tai no syy lienee se, että Anni oli yli kuukauden poissa kotoa. Hauska juttu kävi tässä yksi päivä. Katselin, että minkä päällä se oikein istuu nojatuolien välissä. Menin katsomaan. Anni maksi kerällä tyynyn päällä ja lapsi istui sen päällä ja katsoi telkkaria. On aivan täydellinen esimerkki Annin lehmänhermoista. Sitä ei tunnu haittaavan, vaikka Sonja työntäisi sormen sen sieraimeen.

Oli ihanaa saada Anni kotiin, vaikka Tarkkukin on niin ihana pidettävä. Anni se vaan tuntuu välillä sellaiselta "sielunsisarelta". Ja on niin megahauska... Annia on hyvä käyttää mm. lapsen tavoiden siivoamiseen illalla. Se saa palkkion siitä suorittamisesta eikä tarvitse lahjoa mitenkään. Se on niin onnellinen, kun se saa vaan noutaa mitä vaan. 

Anni ja Juha suuntaavat pohjoiseen taas kanalintujahtiin ensi viikolla ja taas jään kotimieheksi. No ehkä se minunkin aika joskus koittaa.

Alla Sonja 1v 5 kk